Matkaopas ja tietokirja Jugrasta, Siperiasta

Uusi matkaopas vie Länsi-Siperiaan, erämaiden ja öljylähteiden keskelle sekä tutustuttaa kielisukulaisiimme hanteihin, manseihin ja nenetseihin.

Ville Ropposen Sankarimatkailijan Jugra on syväsukellus Uralin yli Länsi-Siperiaan. Kirjassa samoillaan taigassa, nuuhkitaan öljykenttiä ja vieraillaan Jugran merkillisissä teollisuuskaupungeissa. Erityisesti pureudutaan kielisukulaistemme hantien, mansien ja nenetsien menneisyyteen ja nykypäivään.

Miltä maistuu stroganina? Kiinnostavatko Kazymin kapinan heijastumat nyky-Venäjällä? Ja mistä on kysymys, kun keskellä erämaata avautuu äkkiä eläintarha leijonineen, laamoineen ja kenguruineen? Tämä kaikki selviää tästä teoksesta.

Kirja on paitsi matkaopas myös tietokirja, jossa valotetaan jännittävän alueen historiaa, kulttuuria, vähemmistökansoja, luontoa, kirjallisuutta ja yhteiskunnallisia kysymyksiä.

Teoksessa ääneen pääsevät muiden muassa useat aktivistit sekä taiteilijat, hantikirjailija Jeremei Aipin, dokumenttielokuvien ohjaaja Olga Kornienko, nenetsirunoilija Juri Vella, öljy-yhtiöitä vastaan kamppaileva hantiporonhoitaja Aleksander Aipin, hantinäyttelijä ja dramaturgi Jevgenija Moldanova ja monet muut. Teoksessa tutkitaan Jugran kaupunkien rakentumista yhden sukupolven aikana, livutaan pitkin Objokea ja käväistään Kazymin kylän Koivunaamioiden festivaaleilla.

Teoksen kirjoittaja Ville Ropponen (s. 1977) on perehtynyt entisen Neuvostoliiton alueisiin, alkuperäiskansoihin ja ekologiaan. Hän on julkaissut matkakirjoja, esseitä ja tietokirjoja. Aiemmin hän on kirjoittanut matkaoppaat muun muassa Krimin niemimaasta ja Georgiasta.

Teostiedot:

Ville Ropponen

Sankarimatkailijan Jugra (Like 2016)

ISBN 978-952-01-1553-1

Kirjaa voi tilata tämän linkin takaa.

Taiga on laki, mutta moderni määrää tuomion

Reportaasi Hanti-Mansiasta, alkuperäiskansoista ja öljystä, taigasta ja hantikulttuurin nykytuulista: http://kabareekulkukoira.blogspot.fi/2016/01/taiga-on-laki-mutta-moderni-maaraa.html

Hantishamaani oikeuteen Venäjällä

Hantilaista shamaania Sergej Kechimovia uhkaa pahimmillaan kahden vuoden vankeusrangaistus oikeudenkäynnissä, joka alkaa Surgutissa Venäjällä 17. elokuuta 2015. 

Kechimovan väitetään esittäneen tappouhkauksia Surgutneftegaz-öljy-yhtiön työntekijöille. Nechimov on vastustanut öljy-yhtiön koeporauksia,ja metsänraivausta hantien pyhän Imlor-järven rannalla. 

Kechimov on myös kritisoinut ekologisia tuhoja. Tutkimusten mukaan Imlorin alueella on jopa miljoona tonnia öljyä.

Uutisen lähteenä Ura.ru nettisivusto, joka löytyy täältä.

Keeper of the sacred lake Imlor Sergei Kechimovu faces up to two years in prison. The trial of Ugra shaman held August 17.

Sergei Kechimova accused of death threats to employees of the company "Surgutneftegaz". As already mentioned «URA.Ru», sacred Aboriginal Imlor lake is part of the boundary of one of the oil fields. "The workers began to bring dogs, but can not keep them here, clearing cut down, but everything is sacred trees, and even spills sometimes occur. They are still sometimes catch fish nets, trash everywhere, "- quotes Kechimova" Kommersant ".

In the fall of 2014 one of the dogs belonging to the workers bitten deer belonging to the shaman, and then attacked on him. Shaman shot the animal, and soon came to him oilman and police. Aborigine, bad knowing the Russian language, signed the documents - it turned out later that it was a frank recognition that he threatened the workers with murder. Kechimov faces up to two years in prison.

Хранителю священного озера Имлор Сергею Кечимову грозит до двух лет лишения свободы. Суд над югорским шаманом состоится 17 августа.

Сергея Кечимова обвиняют в угрозах убийством сотрудникам компании «Сургутнефтегаз». Как уже писало «URA.Ru», священное для аборигенов озеро Имлор входит в границы одного из нефтяных месторождений. «Рабочие стали собак привозить, хотя их тут держать нельзя, просеки вырубили, хотя тут все деревья священные, да еще и разливы иногда случаются. Они еще рыбу ловят сетями иногда, мусор везде», — цитирует Кечимова «Коммерсант».

Осенью 2014 года одна из собак, принадлежащих рабочим, загрызла оленя, принадлежащего шаману, а потом напала и на него. Шаман застрелил животное, а вскоре к нему приехали нефтяник и полицейский. Абориген, плохо зная русский язык, подписал документы — позднее выяснилось, что это было чистосердечное признание в том, что он угрожал рабочим убийством. Кечимову грозит до двух лет лишения свободы.

Защита Кечимова пытается опротестовать этот документ, поскольку хранителю священного озера не предоставили переводчика в момент подписания. Соответствующее ходатайство адвокат шамана планирует подать на первом судебном заседании 17 августа. Напомним, озеро Имлор — одно из самых культовых мест для аборигенов Югры. По поверьям хантов, именно здесь началась жизнь. Представители коренных народов Севера со всего региона приезжают на озеро для проведения традиционных обрядов. Единственным хранителем священного места остается Сергей Кечимов. По некоторым данным, в районе Имлора находится до миллиона тонн нефти.

Varjoja paratiisissa

Miksi matkustaa Siperiaan? Tietenkin ottamaan osaa Surgutin kaupungin 420-vuotisfestivaaliin, Sterhfestiin. Osallistuin tapahtumaan kesäkuussa 2014 petroskoilaisen muusikon Santtu Karhun kanssa. Ensi kertaa vuosikausiin lähdin Hanti-Mansiaan. Objoen mutka kaartui aamulla lentokoneen ikkunassa. Satojen järvien vedet kimmelsivät kuin lumi. Horisontissa välähti öljylähteiden liekkejä, kun kone lähti laskuun.

Surgut oli muuttunut vuosikymmenessä. Öljyraha näkyi, kuului ja lehahteli. Jäähallit, ostoskeskukset, konserttisalit, virastorakennukset, kerrostalot kiilsivät uutuuttaan.

Esitelmöin nykytaiteen galleria Sterh:issä (suom. ”Lumikurki”). Kerroin suomalaisesta nykyrunoudesta, lähemmin Olli Heikkosen, Tytti Heikkisen ja Esa Hirvosen lyriikasta. Yleisö oli kiinnostunut, mutta tavalleni lausua venäjää hieman naureskeltiin. Totesin, että yleisölle voi olla hyväksi kuulla ulkomaalaista, joka ei osaa lausua täydellisesti. Kommentti sai aplodit. Karhu musisoi, mies ja kitara, livvinkieliset laulut.

Todellinen spektaakkeli koitti festivaalin avajaisten muodossa Sugrutin filharmoniassa. Alueelliset kuvernöörit puhuivat, Surgutin kaupunginjohtaja puhui, Surgutneftegasin ja Gazpromin johtajat puhuivat. Jaeltiin kunniamerkkejä. Esirippu nousi. Rummut pärisivät. Venäjän lippu, sitten Jugran piirikunnan lippu, Surgutin lippu. Tanssi-esityksiä, abrobatiaa, visuaalinen show. Katseltiin historiallista kuvasarjaa, Surgutia rakennettiin mahtipontisen musiikin pauhatessa: suota raivattiin, rautateitä vedettiin, kipinät kihisivät yötaivaalla, öljylähteiden tulet vääntelehtivät, tehtaat puskivat savua, kuorma-autoista purkautui hillittömiä työläisiä, jotka syöksyivät pakkasesta välittämättä sorvin ääreen.

Lopuksi seurasi hantitanssi, tataaritanssi, kirgiisitanssi. Pari hantilaulua ja yksi runo. Mitäpä siitä että Surgutin 330 000 asukkaasta 35 prosenttia on ei-venäläisiä. Kaikkiaan eri kansallisuuksia on yli 20. Suurin suomalais-ugrilainen väestöryhmä on marilaiset, joita on 0,5 prosenttia, hanteja ja manseja on paljon vähemmän.

Venäjän hymni pajahti soimaan. Johtajien kasvot kuvastivat järkkymättömyyttä, patrioottisuutta, jylhyyttä. Joku yleisössä kuiskutteli Neuvostoliitosta.

Festivaalin päätöspäivänä tapasin Yliopiston aukiolla hantijärjestö Spasenie Jugryn paikallisjohtajan Ljudmila Dobrininan. Hän myi hantikoruja kodan edustalla. Viimeksi näimme kesällä 2003, kun vierailin Surgutissa opiskelijaryhmän mukana. Veimme hantijärjestölle Suomesta stipendin lasten erämaaleirin rakentamiseen. Entä nyt?

Aukiolla eri vähemmistöt näyttelivät kulttuuriaan kojuissa. Oli kansallispukuja, perinneruokaa, tansseja. Folkloristista pöhinää ja markkinameininkiä. Ihmiset olivat iloisia. Pienikin mahdollisuus tuoda esiin omaa kulttuuriaan tuntui riemastuttavan heitä. 

Ympärillä Surgutin tornitalot kohosivat jättiläismäisinä, ne varjostivat aukiota, ne imaisivat värit sisäänsä. Ja hetken kaikki näkyi mustavalkoisena kuin vanhassa valokuvassa.

Ville Ropponen

Kirjoittaja on kirjailija ja toimittaja

Ilmestynyt M.A. Castrénin seuran tiedotuslehdessä 4/2014.

YK:n julistus hantiksi ja mansiksi

YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista on käännetty hantiksi ja mansiksi. Kuva: MAC.

Jugralaiset toimittajat käänsivät YK:n julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista hantin ja mansin kielille. Sanasanaisen käännöksen venäjästä suorittivat Hanti jasang ja Luima seripos -lehtien toimittajat. Tekstit löytyvät Hanti-Mansian piirikunnan hallituksen virallisilta sivuilta kohdasta Zakonodatelstvo: www.admhmao.ru

YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista suojelee ja edistää alkuperäiskansojen ja niihin kuuluvien yksilöiden oikeutta nauttia täysimääräisesti ihmisoikeuksista ja perusvapauksista.

Haapasalo kiertää Venäjän suomensukuiset ugrit 30 päivässä

Tv-sarjat Venäjän halki 30 Päivässä ja Silkkitie 30 Päivässä saavat jatkoa.

Nyt näyttelijä Ville Haapasalo matkustaa Siperiaan etsimään suomalaisuuden juuria. Hän matkaa 30 päivän ajan Volgalla ja Uralilla suomensukuisten kansojen luona. Tästä toukokuussa 2012 kuvatusta matkasta tulee Yle Teemalle 10-osainen huikea sarja, jossa näytetään ennennäkemättömiä paikkoja sukulaiskansojemme mailta. Sarjassa myös tavataan monia suomalaisugrilaista äidinkieltään vaalivia ihmisiä, naapurimme mahtavan lipun alla. Mitä heille kuuluu?

Matka alkaa Marista, jossa Ville pääsee mukaan pienen Shorunzan kylän elämään. Kylän väitetään olevan yksi parhaiten säilyneitä suomalaisugrilaisia kyliä Marissa. Villen hiljentää pyhä lehto ja saa tanssimaan polkkaa kylän nuorin asukas.

Toinen kohteista on Udmurtia. Udmurtia on kuuluisia Kalashnikovin AK-47 kiväärin valmistamisesta. Kuinka käy aseita pelkäävälle Villelle Izhmashin asetehtaalla? Toinen asia, josta Udmurtia on viime aikoina tullut tutuksi on Euroviisumummot, jotka sijoittuivat toukokuussa 2012 toiseksi Euroviisujen finaalissa. Ville tapasi Buranovan kylän Babushkat ja kyseli tunnelmia, kaksi päivää ennen finaalia.

Kolmas vierailun kohde on Mordva, jossa on ersiä ja moksia. Pääkaupungissa Saranskissa Ville joutuu keskelle MM-kävelykisan hulinaa. Maailman parhaimmat kävelijäthän tulevat juuri Mordvan alueelta ja meno on sen mukainen. Saranskissa Ville tapaa tapaa myös yhden maan suosituimmista suomalaisugrilaisista muusikoista. Alue on vauraampaa kuin muut suomalaisugrilaiset alueet Venäjällä ja se näkyy mm. Putinin vierailua varten rakennetussa kylässä ja koulussa, joissa lapsia valmennetaan kadeteiksi, jo ensimmäisestä luokasta lähtien. Ville näkee kuinka koululainen kokoaa ja purkaa käsikranaatin.

Toiseksi viimeinen matkakohde on Komi, joka sijaitsee Ural-vuoriston länsipuolella. Komit ovat yksi säilyneimmistä suomalaisugrilaisista kansoista Venäjällä, perinteidensä ja kielensä puolesta. Pääkaupungissa Syktyvkarissa Ville pääsee Komin kuuluisimman kuvanveistäjän malliksi ja tapaa suomalaisille tutun hiihtäjälegendan Raisa Smetaninan. Matkan koskettavimmat hetket Ville kokee Stalinin entisen vankileirin joukkohaudan äärellä, jossa makaa 25 000 ruumiin seassa myös monia suomalaisia vankeja. Matkan loppua kohti tunnelman nostaa mansien pyhät kivipatsaat Uralin huipulla sekä seitsemän hirvenvasan varaemona toimiminen.

Viimeinen matkakohde on Uralin itäpuolella sijaitseva Hantimansia. Ville todistaa kuinka pulassa perinteistä porotaloutta harjoittavat hantit ovat keskellä venäläisten öljynporausalueita. Pääkaupungissa Hantimansiassa Villelle näytetään maaginen mansijumalatar. Matka huipentuu OB- jokiajeluun, joka johtaa kuuluisalle Sosvan silakkatehtaalle, jonka herkkuja nautitaan Moskovan Kremlissä asti. Ville löytää myös pieniä suomalaisugrilaisia kyliä, joihin pääsee kulkemaan vaan kesäisin, joen ollessa sula.

Tämä matka Venäjän suomalaisugrilaisille alueille on ollut Villelle rankin, aiempiin verrattuna. Olosuhteet olivat enemmän kuin köyhiä, tiet lähes kulkukelvottomia ja lentokoneet nähneet parhaat päivänsä jo vuosikymmeniä sitten. Raskainta oli kohdata totuus katoavista sukulaisista, joiden kohtalosta ei monikaan enää välitä.

Yle Teemalla ja Areenassa Ville Haapasalon tähdittämät sarjat

Yle Teema sunnuntaina 30.12.2012 klo 10: Venäjän halki 30 päivässä, 8 osaa peräkkäin
Yle Teema tiistaina 1.1.2012 klo 10: Silkkitie 30 päivässä, 10 osaa peräkkäin
Yle Teema keskiviikkoisin alkaen 2.1.2012 klo 21 Suomensukuiset 30 päivässä, 10 osaa, uusinnat perjantaisin klo 20.

Matkalla Villen kanssa-kokonaisuus esitetään Yle Areenassa seuraavasti:

Lauantaina 29.12.2012 Suomensukuiset 30 päivässä alkaen klo 13 (kaikki 10 osaa)
Sunnuntaina 30.12.2012 Venäjän halki 30 päivässä (kaikki 8 osaa)
Uudenvuodenpäivänä 1.1.2013 Silkkitie 30 päivässä (kaikki 10 osaa)

 

Ob-joen retkestä syntyi moderni Venäjä-kirja Rovaniemellä

Rovaniemellä julkistettiin 22.10.2012 Markku Heikkilän ja Antti Tenetzin kirja Merkintöjä Ob-joelta. Heikkilä on Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikkö ja Tenetz valokuvaaja ja mediataiteilija.
Merkintöjä Ob-joelta kertoo retkikunnasta, joka matkusti elokuussa 2011 Ob-joelle etsimään tietoja suomensukuisten hantien ja mansien karhunpeijaisrituaaleista. Matkan päiväkirjamerkinnöistä ja valokuvista on syntynyt kirja, joka etenee matkakuvauksen rytmissä läntisessä Siperiassa, mutta sen dokumentaarirunous nousee Ob-joen varsilta avaamaan historiaa ja nykyaikaa. Kaikki kirjan merkinnät on tehty paikan päällä, junassa, jokilaivoissa, hotellihuoneissa, asumusten lattioilla. Antti Tenetzin valokuvat tuovat mukaan visuaalisen tulkinnan samoista hetkistä ja maisemista. Mäntykustannus Oy:n kustantama teos toimii modernina ajankuvauksena nyky-Venäjästä ja suomensukuisten kansojen tilanteesta.  Merkintöjä Ob-joelta -kirjaan ja sen aineistoon voi tutustua osoitteessa www.tenetz.com/Ob Kirjaa on saatavilla kirjakaupoista suoraan (ainakin Akateeminen) tai tilaamalla. Sen voi myös tilata kirjan nettisivun kautta.