Runsas puoli vuotta on kulunut Suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien liiton (AFUL) 11. kongressista Oulussa. M.A. Castrénin seuran tekemän kyselyn tähänastisista vastauksista ilmenee, että valtaosaltaan ulkomaiset osanottajat Virosta ja Venäjältä ovat olleet kongressiin ja sen järjestelyihin tyytyväisiä. Myös me järjestäjät koimme kokonaisuuden onnistuneeksi ja siihen upotetun vaivannäön arvoiseksi.
AFUL:n rakenne jäsentensä, Viron, Unkarin ja Venäjän kansallisten kirjailijaliittojen yhdyssiteenä on tuottanut sen, että sen pääasiallisin toimintamuoto on joka toinen vuosi järjestettävä kongressi. Rotaatioperiaatteen mukaan seuraava on Unkarissa vuonna 2012 pääteemanaan lastenkirjallisuus.
Vaikka tämä teema on ollut esillä aiemminkin, Mordvan kongressissa 2000, se on aina ajankohtainen. Uralilaisten kirjallisuuksien tulevaisuus on vahvasti kytköksissä siihen, saadaanko niille uusia lukijoita polvenkorkuisista nousten. Ja tämän kirjallisuuden on oltava äidinkielistä; sen tukemiseen on varattava riittävät varat kulttuuriministeriöiden budjeteista ja säätiöiden salkuista.
Omakielisen kirjallisuuden tilanne on ymmärrettävästi erilainen Venäjällä ja kolmessa itsenäisessä suomalais-ugrilaisessa maassa. Federaatiossa vähemmistökirjallisuudet kituuttavat vajain resurssein ja isovenäläisen yhdensuuntaistamispaineen alaisina. Mutta yksinkertaista ei ole Euroopan unionin jäsenmaissakaan. Miten niissä realisoisi uralilaisuuden, osoittaisi juurten tulevan sieltä ilman että sorrutaan nostalgiseen romantiikkaan tai folkloristiseen kitsiin? Kuitenkin yhteyden on löydyttävä korkeintaan muutaman vuosikymmenen kuluessa ekonomisista, ekologisista ja moraalisista syistä. Isien perintö, äitien maito osoittaa miten voidaan elää tarpeet resursseihin sopeuttaen, yhteisöllisesti, rikasta kieltä käyttäen. Vaarana ovat yksipuolistava media ja suuret tappajakielet. Sosiaalinen media voi auttaa, mutta tarvittaisiin myös Al Jazeeran kaltainen vapaa uralilainen taivaskanava, suora yhteys Numi-Torumiin.
Oma lukunsa on saamelaiskirjallisuus, koska se ilmestyy neljän valtakunnan alueella, joista kaksi on germaanisia. Paradoksaalisesti tilanne on paras Norjassa, jossa saamelaisilla on alkuperäiskansan status ja riittävät mahdollisuudet itsehallinnollisesti toteuttaa omaa kulttuuriaan. Lastenkirjallisuus on Saamessa kirjallisuuden tärkein ja myös kukoistavin oksa. Runous on loistavaa, novelli ja kertomus sinnittelee, romaani ei oikein tahdo nousta, mutta värikäs ja monikielinen satu- ja kuvakirja elää vahvaa kauttaan. Saamen kirjakieliä on kuusi, ja usein teksti on kirjassa usealla näistä kielistä plus norjaksi. Tai on erilliset rinnakkaisvolyymit.
AFUL:n keskeinen tehtävä on solmia paremmat suhteet saamen kirjailijaliittoon (SGS) ja muihin saamenkirjallisuuden toimijoihin. Tähän asti yhteydet ovat olleet satunnaisia.
Suomessa ongelmana on pitkään ollut suhteellinen välinpitämättömyys uralilaisia sisarkirjallisuuksia kohtaan. Se koskee Suomen valtakunnan alueellakin kirjoitettavaa saamelaiskirjallisuutta. Meillä ei ole julkaistu saamelaiskirjallisuuden antologiaa vuonna 1974 ilmestyneen kaksikielisen Skabmatolak - Tulia kaamoksessa -teoksen jälkeen. Myös yksittäisten saamelaiskirjailijoiden teoksia on julkaistu kovin vähän.
Oulun kongressiksi julkaistujen Volga-antologian (toim. Ville Ropponen) ja UgricSlam!2010 -antologian (toim. Jouni Tossavainen) saama kohtalainen ja kiinnostunut kritiikki osoittaa, että meilläkin voi tällä alueella tapahtua. Samaa todistaa Leena Laulajaisen ja Svetlana Hämäläisen toimittama, kongressissa vernissoitu nykymarilaisen naislyriikan antologia Vaahterat palavat. Ne voivat olla tienviittoina suurempaan kukoistukseen. Meillä on paljon pieniä, joustavaliikkeisiä kustantajia, ja painotyö on nykyvehkein helppoa. Kiinnostusta ja lukijoita saa vain toimimalla: ei pidä odottaa kysyntää, vaan luoda sitä.
Jouni Tossavaisen perustama AFUL-blogi toimii, lietsoo pelkoa ja toivoa Volgalta Jeniseille (Ville Ropponen). Sen kautta saa myös monta linkkiä erilaisille ugrisivustoille. Lopulta sanon sen runoin:
Varo sanojasi
kuljeta niitä miekkana huotrassa
ettei terä kulu
Ei missään muussa kielessä
ole näitä sanoja syntymässä
Kari Sallamaa
AFUL:n puheenjohtaja
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Volga-antologia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Volga-antologia. Näytä kaikki tekstit
7.2.11
"Kaksi ugri-vieraskotia kulttuurimatkailijalle"
"Volga-antologia on huoliteltu, näpsäkkä pokkarillinen runoja ja proosaa Marista, Mordvasta ja Udmurtiasta. Sen sisarteos UgricSlam! 2010 alleviivaa kertakäyttöisyyttään alkusanoissa ja taitossa, mutta on kielialueissa laajempi. Slamiin on koottu suomalais-ugrilaisen runopuulaakin runot. Kaukaisempien itäisten kielten lisäksi edustettuina ovat saamen, meän, viron ja unkarin kielet.
Ugrihenki puhaltaa halki kummankin sisarteoksen, ja sen tuoksu on arkaainen, haikea ja uhmakas, loitsumaiseen painotteluun taipuvainen. Sanalla sanoen: molemmissa kokoelmissa on mystistä alkuvoimaa, vaikka Ville Ropponen Volga-antologian paneutuneissa alkusanoissa yrittääkin kääntää huomion toisaalle. Hän tähdentää, ettei ”moderni suomalais-ugrilaisuus ole jollottamista tuohivirsuissa hirvennahka selässä, vaan perinteisen ja hypermodernin fuusiota”. Ja totta sekin on..."
(jatkuu Kiiltomato 7.2.2011)
7.12.10
Volgan vaahtopäitä
Kirjallinen Volga ei jäädy joulukuussakaan!
Tänä syksynä ilmestyneen Volga-antologian (Savukeidas 2010) pohjalta pakistaan Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen nykykirjallisuudesta ja kuullaan tuoreita runoja.
Marin kielen päivän aattona, torstaina 9. joulukuuta kello 18.00 Rikhardinkadun kirjaston (Rikhardinkatu 3, Helsinki) luentosalissa, 3. krs. esiintyvät Volga-antologian kirjailijat ja kääntäjät:
- Antologian toimittaja Ville Ropponen kertoo mordvalaisten, marilaisten ja udmurttien nykykirjallisuudesta.
- Kääntäjä & venäjäläisen kulttuurin tuntija Jukka Mallinen esittelee Sergei Zavjalovin ja Sergei Stratanovskin runouden suomalais-ugrilaisia teemoja.
- Vuorimarilainen kirjailija Valeri Mikor puhuu ympäristömuutosten vaikutuksista pienten kansojen elämäntapaan, kieleen, kulttuuriin ja elinehtoihin, esimerkkitapauksena Tsheboksarin padonlaajennus Volgalla, joka uhkaa haudata Vuori-Marin veden alle.
Mikor esittää lisäksi uusia runojaan.
- Tarton yliopiston fil. tri. Olga Jerina (ersämordvalainen) ja FM Jack Rueter pohtivat ersäläistä ja mokshalaista nykyrunoutta.
- Ersäläinen toimittaja Petrjan Andju kertoo ersänkielisen wikipedia luomisesta.
- Vuorimarilainen kulttuuriaktivisti Julia Kuprina puhuu etnofuturismin ja kansanfilosofian vaikutuksesta vuorimarilaisessa nykyrunoudessa.
Tervetuloa!
***
Volga-antologia esittelee kimaran tuoreinta udmurttilaista, mordvalaista ja marilaista nykykirjallisuutta. Antologian runoissa, novelleissa ja esseissä ääneen pääsee Venäjällä piiloon painettu suomalais-ugrilaisuus. Venäläistämispaineiden allakin sukulaiskansat haluavat säilyttää omintakeisuutensa juuttumatta menneeseen.
Moderni suomalais-ugrilaisuus syntyy kansallisen limittyessä maailmankulttuuriin, ikivanhojen perinteiden yhtyessä hypermoderniin. Antologiassa kaikunsa löytävät kaupungistuminen, nuorten todellisuus, internet ja koko jälkikommunistinen Venäjä.
Udmurtilainen nuori kirjallisuus on nyt nopeassa liikkeessä, eikä vähiten omaperäisen taidesuuntauksen etnofuturismin ansiosta. Marissa lisääntyvä autoritaarisuus yrittää rajoittaa kirjallisuutta. Mordvalaiset aktivistit pyrkivät luomaan omakielistä internettiä. Suomalais-ugrilaiset kirjallisuudet kehittyvät, mutta mihin suuntaan?
Neljäntoista fennougrin lisäksi teos sisältää Ville Ropposen kattavan esipuheen sekä udmurttien, marien ja mordvalaisten nykykirjallisuutta läpikäyvän esseen.
Kirjassa ovat mukana:
Šiban Viktor, Larisa Orehova, Arzami Otšei, Muš Nadi, Veronika Dor , Vjatšeslav Ar-Sergi, Sergei Zavjalov, Ljudmila Rjabova, Mihail Bryžinski, Petrjan Andju, Valeri Mikor, Vladislav Samoilov, Tatjana Otšejeva, Vasili Pektejev
***
Tilaisuudessa on mahdollisuus hankkiutua antologian omistajaksi.
***
Järjestäjät
Rikhardinkadun kirjasto, Savukeidas
******
Lisätietoja:
Ville Ropponen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)