 |
| Tulkki Joseph käänsi suomalaisten kirjailijoiden julkilausuman AFUL:n hallitukselle Badasconyssa sunnuntaina 6.9.2015. |
Ugrikirjoittajien XIII
kongressi pidettiin Unkarissa. Balatonin rannalle Badasconyihin saatiin lähes
kaikkien suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvien edustajat. Saamelaiset kirjailijat
ovat osallistuneet vain kolmeen kongressiin, eikä saamea kuultu Balatonin
rannallakaan.
 |
| Vas. uusi varapuheenjohtaja Elena Konshina, János Pusztay ja oik. Eva Touloze. |
Kongressin teemana oli
teatteri. "Sielun peilin" näyttämöt eri puolilla ugriyhteisöjä kirkastuivat
hyvin valmistelluissa alustuksissa samaan aikaan, kun pakolaistilanne kiristyi
Unkarin rajalla ja Budabestissä. Samaan aikaan kun Suomessa pääministeri Juha Sipilä lahjoitti kotinsa
pakolaisten käyttöön, myös suomalaiset kirjailijat Unkarissa miettivät, mitä
tehdä maahanmuutolle ja laativat julkilausuman.
Kongressin järjestäneen
Suomalaisten-ugrilaisten kirjallisuuksien liiton (AFUL) hallitus ei kuitenkaan
halunnut allekirjoittaa julkilausumaa. AFUL:n toiselle kaudelle valitun
puheenjohtajan, unkarilaisen János
Pusztayn johdolla hallitus toivoi suomalaisten esittävän mielipiteensä
mieluummin vain omissa nimissään.
 |
| Láslo L. Simon ja János Pusztay. |
Pusztay kielsi olevansa
poliitikko, mutta omana henkilökohtaisena mielipiteenään hän halusi ilmaista,
että julkilausuman viimeinen lause on vaikea kongressille.
"Kun koko Eurooppa
on huolissaan Unkarin tilanteesta, Unkari on ainoa maa, joka toteuttaa
Schengenin sopimusta. Me olemme torjuneet laitonta maahanmuuttoa, mutta yllättäen
meitä vastaan on hyökätty", Pusztay sanoi AFUL:n hallituksen kokouksessa
sunnuntaina 6.9.2015.
Varapuheenjohtajan,
ranskalaisen Eva Toulozen epäiltyä,
että suomalaisten lausunnosta ei olisi apua venäläisille ystävillemme, Jamalin
niemimaan nenetsien edustaja kertoi, että aiempien kongressien hyväksymistä
julkilausumista on ollut apua heidän työssään. Keskustelua ei kuitenkaan
tarvinnut jatkaa emerituspuheenjohtajan, virolaisen Arvo Valtonin ilmaistua kielteisen kantansa lausumasta ja mordvalaisen
hallituksen jäsen Valentina Mishaninan todettua,
että AFUL ei ole poliittinen organisaatio.
AFUL:n epäpoliittisella
linjalla onkin nyt edetty siihen vaiheeseen, että Vladimir Putinin nimeä ei mainita mielellään kertaakaan julkisissa
alustuksissa. Epävirallisestikin virallisesti valittu delegaation jäsen puolustaa
Venäjän Krimin valloitusta todeten seuraavassa lauseessa, että Suomea ei aiota
valloittaa, koska Lenin on antanut
luvan itsenäisen valtion perustamiseen.
Professori Pusztay suostui
jatkamaan epäpoliittisena puheenjohtajana, koska hän haluaa saada valmiiksi
kirjasarjan, jossa julkaistaan 12 kauneinta runoa ja novellia kaikilla ugrikielillä. Ensimmäiset käännökset julkistettiin XI kongressissa Unkarissa ja lisää Badasconyssa. Jatkorahoituksen on luvannut kongressin virallinen suojelija Lászlo L. Simon.
Kulttuuriministeri
(Secretary of State) Simon on osallistunut aiemmin AFUL:n kongresseihin, mutta
Badasconyssa hän ehti vierailla sen hetken, että ehti ojentaa Arvo Valtonille
Unkarin valtion kunniapalkinnon. Onnittelujen jälkeen Simonin oli palattava
Budabestiin puolustamaan oman puolueensa Fideszin linjaa kiivaassa maahanmuuttokeskustelussa.
Kirjasarjan lisäksi
Pusztay tarvitsee tukea terminologia-projektille, jolla kunkin ugrialueen
alkuperäiskieli saadaan takaisin kouluihin. Unkarin tukemina projekti on edennyt
sekä Marissa että Mordvassa ja Komissa on onnistuttu hankkimaan omaa
rahoitusta. Projektin jatkona Arvo Valton suunnittelikin pakollisen
käsikirjaston hankkimista kaikkiin ugrikielisiin kouluihin Venäjällä.
Huolimatta siitä, että
Putin ja Fidesz opettivat kirjailijoille oikeaa politiikkaa Unkarissa, hantikirjailija
Jeremei Aipin haluaa julkaista
uusimman, perestroikan aikaan liittyvän romaaninsa mieluummin suomeksi kuin
venäjäksi. Unkariksi romaani Ensimmäisiä
maita etsimässä saatiin ensimmäisenä kiitos kääntäjä Katalin Nagyn, jolle myönnettiin AFUL:n kunniajäsenyys Badasconyssä.
Seuraava AFUL:n
kongressi järjestetään Tartossa vuonna 2017. Vuonna 2019 aiotaan kokoontua Komin
Permissä ja siksi toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin kaksi vuotta vanhan komipermjakkien
kirjailijaliiton puheenjohtaja Elena Konjshina.
M. A. Castrénin seuran
tuella Suomen delegaatioon kuului peräti 12 kirjailijaa: Heidi Jaatinen, Lauri Jänis, Silja Järventausta, Riina Katajavuori,
Heli Laaksonen, Ari-Pekka Lahti, Jukka Mallinen, Kirsikka Moring, Raija-Sinikka
Rantala, Elli Salo, Jouni Tossavainen ja Sergei Zavjalov.
 |
| Vas. Balaton, Ari-Pekka Lahti, Heli Laaksonen, Silja Järventausta, Raija-Sinikka Rantala, Elli Salo, Riina Katajuori, Heidi Jaatinen, János Pusztay, Kirsikka Moring, Jouni Tossavainen ja Lauri Jänis. Kuvasta puuttuvat Jukka Mallinnen ja Sergei Zavjalov. |
Julkilausuma (Badascony 6.9.2015)
1990-luvun alussa suomalais-ugrilainen kulttuuriyhteistyö ja sen
merkitys alueen kansojen ja maiden kesken nousi merkittävään asemaan.
Kiinnostus kulttuuriin ja omien kansallisten piirteiden ja yhteenkuuluvuuden
vahvistaminen nostivat kulttuurin arvostusta ja kiinnostusta yli rajojen.
Vuonna 2015 Eurooppa on myllerrysten kourissa ja sama hyväksyntä suuria
peruuttamattomia muutoksia ja kiinnostus muita kulttuureita kohtaan ovat
ensiarvoisen tärkeitä. Yhteistyö suomalais-ugrilaisella alueella ja taistelu
oman identiteetin puolesta toimikoon esimerkkinä tässä muutosprosessissa.
Samalla meidän kulttuuri-ihmisten on omalla suhtautumisella osoitettava että
pakolaisten ja maahanmuuttajien tuomat muutokset ovat mahdollisuus eivät uhka
kulttuurin kehitykselle ja yhteistyölle.
A declaration
In the beginning of the 1990s the cultural co-operation and its meaning for the Finno-Ugric people and Finno-Ugric countries arose into an important position. The interest towards culture and ones own nationalist features and the strenghtening of the sense of belonging together increased the value and appreciation of culture beyond borders. In 2015 Europe is in a stage of enormous turmoil, and the appreciation and acceptance when facing big, inevitable changes and the interest towards other cultures are primarily important. The co-operation in the Finno-Ugric area and the fight for one’s own identity may work as an example in this process of vast changes. Equally us, writers, poets, playwrights, dramaturgs, scholars and other intellectuals should an could with our own example show that the changes which refugees and immigrants may bring along are not a threat but a possibility in the development of cultures and co-operation.
