Ugrikansat hurraavat Putinin sodalle ja luopuvat vähemmistöoikeuksistaan

Suomen kielen päivänä maakuntalehtien yhteinen uutistoimitus Uutissuomalainen julkaisi Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen tilannetta valaisevan jutun. Putinistien ja vähemmistöoikeuden puolustajien riidat ovat kärjistyneet pinnan alla, mutta Putinin sota Ukrainassa paljastaa lopullisesti Moskovan vallan hännystelijät.

Ugritasavalloissa ei voi puhua suomettumisesta, vaan härskistä valtapelistä, jossa suomalais-ugrilaista kulttuuriyhteistyötä on käytetty ja käytetään omien etujen ajamiseen. Suomessa suomettumisen linjaa ugriyhteistyössä on edustanut Suomi-Venäjä-seura, kun taas huomattavasti kehnommin tuettu M. A. Castrénin seura on ollut kriittisempi hankeyhteistyötä rahoittaessaan.

Vuotta 2022 varten Castrénin seura on saanut 59 yhteistyöhanke-ehdotusta, mikä on nykyisen hakumenettelyn ennätys. Esimerkiksi 2021 tuettiin 33 hanketta. Valmiuksia yhteistyöhön on, ja ”erityisesti näin saatu moraalinen tuki koetaan ensiarvoisen tärkeäksi ja kannustavaksi”.

Suomen tuki ugreille oli tärkeää jo ennen Putinin sotaa, mutta helpottaako rahoituksen – jos tätäkin Venäjä-yhteistyötä ei saada pakotteiden piiriin – suuntaamista entisestään, kun vaikkapa Mordvan ersien joukosta nousevat esiin innokkaimmat Z-kirjaimen piirtelijät.

 

”Me häviämme nyt ja jatkossa yhtä enemmän”

 

Moskovalaisaktivistiksi Uutissuomalaisen jutussa (Savon Sanomat 9.4.2022, A 22 –23) nimitetty nuorehko udmurtti kertoo, kuinka Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen edustajat hurraavat Putinin sodalle ja ovat luopuneet vähemmistöoikeuksien vaatimuksistaan.

Udmurttiaktivisti on seurannut läheltä erityisesti suomalais-ugrilaisten kansojen reagointia sotaan. Hänen mukaansa tavalliset ihmiset – erityisesti maaseudulla – ovat täysin lamaantuneita. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten ihmiset reagoivat sodassa kaatuneisiin.

”Sotilaiden äitien ikäiset naiset tyypillisesti vain toteavat toisilleen, että menetys oli valtava, mutta sille ei voi mitään. Kukaan ei sano: ’Me menetämme rakkaitamme – lopettakaa sota.’ Sen sijaan viesti on: ’Me häviämme nyt ja jatkossa yhä enemmän’.”

Nuorten ja vanhempien ihmisten sota-asenteissa on kuitenkin eroa. Ihmiset noin 45 ikävuodesta alaspäin seuraavat asioita myös sosiaalisen median kautta, mutta kriittiset ajatukset jäävät kuitenkin oman pään sisälle.

”Sotaan kriittisesti suhtautuvia sivustoja ei uskalleta edes avata omilla laitteilla. Ukrainan lähteitä seuraavat vain todelliset sodan vastustajat. Erityisen huolestuttavaa on se, että vähemmistökansojen etuja ajavat järjestöt näyttävät halvaantuneen täysin. ’Separatistiksi’ leimautumisen pelko on niin suuri.

Esimerkiksi jotkut kansallisten kielten oikeuksia puolustaneet järjestöt ovat nyt yhtäkkiä luopuneet täysin vaatimuksistaan ja siirtyneet venäläistä hegemoniaa ajavaan ”Russkij Mir” -ideologiaan.”

Russkij Miriin eli ”venäläiseen maailmaan” kuulutaan etnisestä alkuperästä riippumatta. Näinä aikoina ”kaikki ovat yhdessä, kaikki yhtä kansaa, kaikki venäläisiä, kaikki voittamattomia”, julisti vastikään myös tunnettu mordvalaisrunoilija Rimma Zhegalina, ja mordvalaiskongressin toimeenpaneva komitea julistautui heti perään ”venäläisen maailman” osaksi.

”Tusinoittain hyvin tunnettuja ersiä (itämordvalaisia) on myös vastikään allekirjoittanut lausunnon, jossa he ilmoittavat tukevansa Ukrainan invaasiota… Mordvalaisten oikeuksien äänekkääksi puolustajaksi onkin jäänyt Ukrainan puolella toimiva mordvalaisyhdistys, jota johtaa Venäjän puolella antihenkilöksi muuttunut mordvalaisaktivisti Boljaen Syres.”

Putinin sota on siis vaikuttanut julkisiin kannanottoihin ja nostanut vähemmistökansojen venäläistämisen ”uuteen huippukohtaansa”. Vaikka sodan kannatus ei oletettavasti ole vähemmistökansojen parissa muuta väestöä korkeampaa, se saanut paikoin jopa absurdeja piirteitä.

”Esimerkiksi kansallisten tasavaltojen ja alueiden hallinto- ja muita virallisia rakennuksia on koristeltu laajasti sotaa tukevilla Z-bannereilla ja valoilla. Tasavaltojen omakieliset lehdet ovat yhtäkkiä alkaneet tykittää juttuja ’Ukrainan valheista’ ja Naton vihamielisyydestä. Alueiden johtajat seuraavat pilkuntarkasti valtiollisen propagandan sanankäänteitä – sotkien siihen ajoittain omaa kansallista tarustoa – ja etnisten järjestöjen edustajat jakelevat tunnustuksiaan Donbasin kansantasavalloille.”

 

PS

M. A. Castrénin seuran vuosikokous pidetään seuran toimistolla (Mariankatu 7 A 5, Helsinki) torstaina 28.4.2022 klo 18.00.

Sotarikollisten kunniamerkki pitää professori Matti Klingen "jonkinlaisessa tasapainossa". (Helsingin Sanomat 15.4.2022, B12.)

"Että meilläkin voi olla ikioma Putinimme"

 

Tutkija Johanna Laakson suomennoksia blogista Sentrooppa Santra: 

Árpád W. Tóta: Nallesadun loppu

"Unkarin riippumattomassa mediassa on paljon kirjoitettu pääministeri Orbánin nolosta asemasta entisenä Venäjän mielistelijänä, jonka nyt on pakko EU- ja Nato-liittolaisten rinnalla hammasta purren osallistua Venäjän-vastaisiin pakotteisiin. Vielä tuntikausia sotatoimien alettua, muun maailman presidenttien ja pääministerien jo täyttäessä mediaa ja somea Putinin aggression tuomitsevilla julkilausumilla, Unkarin hallituksen virallisella verkkosivulla komeili kuva Putinin ja Orbánin yhteisestä lehdistötilaisuudesta Moskovassa soviteltujen edullisten kaasukauppojen kunniaksi. Virallinen Unkari on edelleenkin Euroopan yhteisrintamassa vähän puolisydämisin ja myöhästynein reaktioin, kotimaassa yleisölle vakuutetaan tärkeimmän prioriteetin olevan, että Unkarin kansaa ei vain vedettäisi mukaan tähän konfliktiin, ja Ukrainasta saapuvista lukuisista pakolaisista huolehtiminen on – melkeinpä samoin kuin vuoden 2015 pakolaiskriisin aikaan – jätetty kansalaisjärjestöjen harteille (niiden samojen, joita Unkarin hallitus simputtaa ja tölvii Sorosin ja ties kenen kätyreiksi). Orbánin ylistystä laulavat somen törkytuutit, jotka eivät virallisesti edusta hallituksen ääntä mutta nauttivat silti sen tukea, ovat viime päiviin saakka tuupanneet putinistista propagandaa.

Orbánin hallituksen arvostelijoiden parissa viuhuu siis sanan säilä myös Ukrainan sodan tiimoilta. HVG:n kolumnisti Árpád W. Tóta kertoo, miltä tämä tilanne kriittisen unkarilaisen silmään näyttää. Alkuperäinen otsikko ”Köpött a maci” (‘Nalle on sylkäissyt’) viittaa rakastetun animaatiohahmon, ”TV-nallen”, jokailtaisiin hampaanpesupuuhiin. Kun nalle oli saanut hupaisan hampaanpesunsa päätökseen, oli tv:n iltasadun ja lasten nukkumaanmenon aika.

***

Tämä on tullut teidän isänmaastanne Venäjästä. Sitä häpeää koko maailma, ja samalla sille nauravat naurismaan aidatkin. Ukrainaan kohdistuvan iljettävän aggression erikoispiirre on, että tuskaisten ja järkyttävien kuvien sekaan ilmestyy koko ajan koomisia kohtauksia, joissa humalainen jättiläiskarhu jatkuvasti astuu maassa lojuvaan haravaan. Eläkeläiset toruvat ja haukkuvat miehittäjäsotilaita, jotka kuuntelevat pää painuksissa. Siviiliautoilijat naureskelevat ystävällisesti tienvarteen hajonneen panssarivaunun vieressä toljaileville sotilaille. Voisivat ampuakin, nythän on sota ja he puolustavat isänmaataan.

Muualla sitten oikeasti ammutaankin. Verkkarihousuiset työmiehet tupakki suupielessä tuhoavat panssareita koko ajan kirosanoja suoltaen. Syntyy legendoja ja lentäviä lauseita kautta koko kansan, venäläiselle sotalaivalle haistattelevista rajavartijoista juutalaiseen presidenttiin – presidenttiin, joka ei vaadi kunnioitusta mutta saa sitä. Venäläiset näyttäytyvät brutaaleina, asuintaloja pommittavina villipetoina, jotka samalla ovat heikkoja ja typeriä. Tässä näemme, miten kömpelöä ja hölmöä petoa nöyryytetään. Se on ilmetty Kelju K. Kojootti. Smurffien Gargamel. Aggressiivinen mutta tyhmä pahis, joka lopuksi aina joutuu häpeään.

Illiberaali järjestelmä on puolentoista vuosikymmenen ajan tarjonnut maailman valtioille toimintamallin, joka on vaatimaton mutta silti olemassa. Kas tässä, näinkin voi elää, vapautta tosin on vähemmän mutta sen vastapainona rinnan täyttää kansallinen ylpeys. Tätä ylpeyttä piti hengissä illuusio voimasta ja suuruudesta. Putin takasi venäläisille elämän, joka oli köyhempi ja sekundalaatuinen mutta johon sisältyi jatkuva toitotus siitä, miten tässä ollaan koko maailman herroja.

Tätä mallia ei monikaan maa ole valinnut itselleen ilman pakkoa, vapaaehtoisesti. Tässä suhteessa Unkari on ainutlaatuinen. Fidesz-puolue on rakentanut meillä Putinin kulttia aktiivisesti eikä suinkaan pyyteettömästi. Putinin erinomaisuudesta, hänestä huokuvasta voimasta ja viisaudesta on sekä valtion yleisradioyhtiö että puolueen lehdistö kaiuttanut ylistysvirsiä. Ja kaiuttaa oikeastaan vieläkin – Orbán oli vain toiseksi viimeinen renkipoika, viimeisinä tulevat hänen mediamoukkansa.

Tämä se oli poliittinen tuote. Että meilläkin voi olla ikioma Putinimme, ja niin mekin voimme olla yhtä ponteva ja yhtä syvästi kunnioitettu kansakunta kuin venäläiset. Ja tämän ostivat meillä miljoonat ihmiset, vaikka heidän tietoisuuteensa ei tietenkään päästetty välähdystäkään Venäjän todellisuudesta. Ja muutenkin kaikkiin epäilyksiin vastaukseksi riitti väkivallan kultti. Innokkaimmat fanit jakoivat hartaina valeuutisia ja meemejä siitä, miten karhu nostaa käpäläänsä ja silloin tulee Syyriassa hiljaista, homot tukkivat turpansa, György Soros luikkii tiehensä ja alkaa ikuinen neuvostokevät. Yliopistojen, kansalaisjärjestöjen ja pienten uskonnollisten yhteisöjen nujertajat saivat riemukkaat aplodit, korvapuustin paukahdus oli musiikkia kansan korville. Niin sitä pitää, näytetään niille. Yhdessä. Me ja meidän karhunkarvainen äitimme.

Sitten Ukraina kaatoi tämän hämäyksen. Venäjä saa maksaa Ukraina-seikkailustaan kammottavan hinnan. Jos se ylipäätään pystyy sodan voittamaan, se vaatii niin hirveää verenvuodatusta, että sillä saavutetaan korkeintaan natsi-Saksaan verrattava maine. Ja siihenkin vaaditaan vuosikausien miehitys kaikkine kustannuksineen ja vaaroineen. Karhu on vanha, sokea ja haisee pahalta, todella pahalta. Taru sen mahdista kesti siihen asti, että joku uskalsi vastustaa sitä. Tästä johtaa tie vain alaspäin, suoraan helvettiin, sinne, minne urheat ukrainalaiset käskivät venäläisen sotalaivan painua.

Putin on navigoinut maansa umpikujaan. Hänen järjestelmänsä, tämä murhilla, korruptiolla ja sorrolla kivetty imperiumi oli rakennettu valheen varaan, ja lopulta se petti hänet itsensäkin. Varmaan hän oli kuvitellut, että voimat riittäisivät vielä tähän sotaan. Häntä ympäröivät tutisevakoipiset lakeijat, jotka kertoivat hänelle sen, mitä hän halusi kuulla. Ministeri kertoi valheita maailman vahvimmista panssarivoimista, ja ministerille puolestaan valehtelivat korkeat upseerit, joille taas alaiset olivat syöttäneet valheita. Kukaan komentoketjussa ei uskaltanut kertoa, että tekniikka on hajonnut ja lahonnut ja että sitä käyttämään on pantu alokaspoikia, jotka eivät osaa näillä vehkeillä taistella kun eivät edes pysty niitä kunnolla pysäköimään.

Hänelle oli valehdeltu Ukrainasta, siitä, että siellä kaikki kaipaavat hänen siipiensä suojaan, samoin kuin Viktorin kansa. Tämä valhe syötettiin sitten myös rääsyiselle armeijalle, jolla olikin ihmettelemistä, kun ukrainalaiset eivät olleetkaan vastassa kukkakimput kädessä vaan torrakot ojossa. Ja markkinoiden parhaat ohjukset, sillä illiberalismin suhteen Ukraina oli jäänyt Venäjästä jälkeen mutta vastapainoksi sillä oli ystäviä. Maailman kehittyneimmissä sivilisaatioissa: Amerikassa ja Euroopassa. Paitsi Unkarissa: me olimme vihollisia.

Emme mistään periaatteellisista syistä, vaan vain siksi, että Orbán oli Putinin liittolainen. Kymmenen vuotta meiltä meni tähän Venäjä-ystävyyteen, ja nyt saamme luikkia tiehemme posket punoittaen, etteivät tämän ystävyyden hedelmät nyt kaatuisi meidän niskaamme.

Nyt meitä katsovat kulttuurikansat: tšekit, puolalaiset, romanialaiset. Ja ukrainalaiset.

Ne, jotka ovat tulleet sieltä, missä me olemme. Niilläkin oli kovakätiset, Venäjä-mieliset, käsittämättömän rikkaat johtajat. Sitten ne nousivat ja menivät koputtamaan johtajan kesähuvilan ovelle. Vahva mies oli siinä vaiheessa luikkinut tiehensä.

Silloin he oppivat, minne semmoiset pitää lähettää ja miten. Ja nyt ne sinnittelevät panssareita ja pommeja uhmaten, etteivät ne semmoiset vain tulisi takaisin. Maailman sankarit, kadehdittu, ihailtu, ylpeä ja vapaa kansa.

Kaikkea sitä, mitä me emme ole.

Emmekä voikaan olla, niin kauan kuin itse valitsemme sen kohtalon, jolle he ovat henkensä kaupalla sanoneet ei.

Suomalais-ugrilaisten kirjallisuuskongressien historia lyhyesti

I 1989, Neuvostoliitto, Mari, Joshkar-Ola. Teema: Kirjailijat taistelussa rauhan, edistyksen ja kansojenvälisen yhteisymmärryksen puolesta. 

II 1991, Suomi, Espoo. Теema: Äidinkieli on kotimaani 

III 1993, Unkari, Eger. Тeema: Äidinkieli ja kotimainen kirjallisuus - nyt

IV 1996, Viro, Tallinna. Teema: Siltoja

V 1998, Venäjä, Komi, Syktyvkar. Teema: Suomalais-ugrilaisen kirjallisuuden yleispätevyys ja ajattelun omalaatuisuus

VI 2000, Venäjä, Mordva, Saransk. Teema: Kirjallisuus. Koulu. Tulevaisuus.

VII 2002, Venäjä, Udmurtia, Izhevsk. Teema: Suomalais-ugrilaiset kirjallisuudet ja kielet globalisaation viitekehyksessä

VIII 2004, Venäjä, Hanty-Mansijsk. Teema: Suomalais-ugrilaisten kansojen eepos ja kansanrunous

IX 2006, Venäjä, Karjala, Petroskoi. Teema: Kirjailija - kirjallisuus - lukija

X 2008, Venäjä, Mari, Joshkar-Ola. Teema: Suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien tulevaisuus. Nuorten kirjailijoiden tuotanto.

XI 2010, Suomi, Oulu. Teema: Vesilinnun siivet (Suomalais-ugrilaisen kirjallisuuden kääntäminen)

XII 2013, Jamalo-Nenetsian autonominen piirikunta, Salehard. Teema: Suomalais-ugrilaisten kansojen lastenkirjallisuus.

XIII 2015, Unkari, Badacsonytomaj. Teema: Draama suomalais-ugrilaisissa kirjallisuuksissa.

XIV 2017, Viro, Tartto. Teema: Suomalais-ugrilaisten kansojen historia kaunokirjallisuudessa.

XV 2019, Romania, Cluj-Napoca. Teema: Kirjallisuus diasporassa.

XVI suomalais-ugrilainen kirjallisuuskongressi

Vuonna 2019 järjestettin viimeisin eli XV suomalais-ugrilainen kirjallisuuskongressi Transilvanian Cluj-Napocassa. 

Tämän jälkeen kongressi oli tarkoitus järjestää jossain päin Venäjän suomalais-ugrilaisia alueita, mutta järjestäjää ei ole löytynyt. Luultavasti järjestäjä löytyy Venäjän ulkopuolelta ja seuraava kongressi pidettäisiin mahdollisesti ensi vuoden puolella. 

Suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien liiton AFULin puheenjohtaja on edelleen unkarilainen János Pusztay, joka valittiin liiton historian neljänneksi puheenjohtajaksi vuonna 2013 Salehardin kongressissa. Häntä ennen puheenjohtajana oli Kari Sallamaa (2010-2013).

Liiton ensimmäinen puheenjohtaja oli Péter Domokos, joka valittiin tehtävään vuonna 1993 III suomalais-ugrilaisessa kirjallisuuskongressissa Egerissä, jossa AFUL perustettiin. Domokoksen jälkeen liiton pitkäaikaisena puheenjohtajana toimi virolainen Arvo Valton (1996-2010).

Seuraava kongressi Transsilvaniassa

AFUL:n puheenjohtajana jatkaa János Pusztay ja hallituksen uusina jäseninä Suomea edustavat Marja Lappalainen ja Riina Katajavuori (oik.).

Tarton XIV kongresissa Tartossa
osallistui viimeisen kerran AFUL:n
hallituksen työskentelyyn.

XIV suomalais-ugrilainen kirjallisuuskongressi päättyi lauantaina 26. elokuuta 2017 Tartossa. Lopuksi kiitettiin esitelmänpitäjä, jotka ottivat yleisönsä, ja kongressin uutteria järjestäjiä.

Seuraava kongressi järjestetään kahden vuoden kuluttua Romanian Transsilvaniassa Cluj-Napocassa, ja teemana on kirjallisuus diasporassa. 

Ja tässä kuvassa loput AFUL:n
hallituksen Tarton-kokouksen osallistujat.

Prof. János Pusztay lupautui jatkamaan Suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien liiton AFULin puheenjohtajana. Vuonna 2019 tulee kuluneeksi 30 vuotta ensimmäisestä suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden tapaamisesta Joshkar-Olassa Marissa - juhlan paikka siis!

Lisää uutisia löytyy Tarton kongressin nettisivulta täältä.

Tarton kongressin nettisivut

Tarton kongressin lehdistötiedote ja esitelmien tiivistelmät löytyvät nettisivulta:
http://aful.kirjandus.ee/intro/

The 14th Finno-Ugric Writers’ Congress will take place on 24-25 August 2017 in Tartu, at the Estonian National Museum.

The main topic of the congress is history and the way it is treated in Finno-Ugric literatures. In addition, current topics in these literatures will be discussed. The congress will include plenary sessions and working groups, to focus both on the main subject of the congress, and also on other questions considered important by the participants. The congress will end with a plenary session.

On 26 August there will be a visit to Setumaa.

The congress will host approximately one hundred delegates, mainly representing the Finno-Ugric peoples of Russia, whilst delegations from Hungary, Finland and some other, non-Finno-Ugric, countries will take part in the event. To enable equal participation for all delegates, simultaneous interpretation will be offered between Estonian, Russian and English.

Pressiteade 03.08.2017

XIV SOOME-UGRI KIRJANIKE KONGRESS KESKENDUB AJALOOLE JA AJALOOMÄLULE KIRJANDUSES

23.-25. augustil Tartus Eesti Rahva Muuseumis (ERM) toimuv Soome-ugri kirjanike kongress toob Eestisse kirjanikke ja kirjandusteadlasi Venemaalt, Soomest, Ungarist, Slovakkiast ja Prantsusmaalt. Ettekannete fookuses on ajalugu ja selle kajastus  soome-ugri rahvaste kirjanduses.

Kongress algab 23. augustil Mari Kalkuni kontserdiga. Kongressi esimese päeva, 24. augusti, avab Soome-ugri Kirjanduse Assotsiatsiooni (AFUL) president János Pusztay, oma tervituse edastavad ka Vabariigi President Kersti Kaljulaid, Tartu linnapea Urmas Klaas ja ERMi direktor Tõnis Lukas.

Esimese päeva ettekanded käsitlevad ajaloo kajastamist ja kajastumist kirjanduses. Nii näiteks teeb Arvo Valton ettekande Soome-ugri rahvaste ajalooromaanide ja eeposte tõlgetest eesti keelde ning nende tähendusest hõimurahvaste ajaloo mõistmisel;  Jouni Tossavainen vaatleb loodusluulet väikerahva kultuurimälu hoidjana;  Sébastien Cagnoli vaatab aga XXI sajandi pilguga Soome isamaalisele luulele, küsides, kas soomlased häbenevad iseseisvust.

Kongressi esimese päeva lõpetab udmurdi raamatute esitlus ja Eesti-udmurdi ansambli Ar-God kontsert.

Soome-ugri kirjanike kongressi teine päev, 25. august, koondab ettekandeid ajalootraumadest kirjanduses: Jan Kaus räägib Eesti lähiajaloo käsitlemisest Sofi Oksaneni ja Jaan Krossi tegelaskujude kaudu; Peeter Helme vaatleb ajalookäsitlusi uuemas eesti proosas; mitmeid ettekandeid on mari ja komi kirjandusest väikerahvaste ajaloo perspektiivis.

Kongressi teise päeva lõpetab Kristiina Ehini ja Silver Sepa kontsert ning vaba mikrofon, kus kuulda saab luulet enam-vähem kõigis soome-ugri keeltes.

XIV Soome-ugri kirjanike kongressi kõik sündmused on avalikud ja tasuta.

Soome-ugri kirjanduste assotsiatsioon on üle aasta toimuvaid kongresse korraldanud alates 1993. aastast. Kongresside eesmärk on hoida ja edendada soome-ugri rahvaste vahelisi kirjanduslikke sidemeid, vahetada teavet, mõtteid, kogemusi kirjanduses ja laiemalt ühiskonnas toimuva kohta, ning toetada ennekõike väiksemate soome-ugri rahvaste keelelist ja kultuurilist püsimist.

Tänavu Eestis toimuva kongressi peakorraldajaks on assotsiatsiooni asepresident Eva Toulouze ja projektijuhiks assotsiatsiooni juhatuse liige Indrek Koff.

Kongressi teabejuht

Tõnu Karjatse

finnougricwriters@gmail.com

5059442

Alustava Tarton kongressiohjelma

Alustava Suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien liiton XIV kongressin ohjelma on valmistunut. Tartossa M. A. Castrénin seuran delegaatiossa Suomea edustavat muun muassa Katja Kettu, Jukka Koskelainen, Petter Morottaja ja Riina Katajavuori, jota esitetään AFUL:n hallituksen uudeksi jäseneksi.

XIV Finno-Ugric Writers‘ Congress

Tartu, August 23–25, 2017

Simultaneous interpretation into Estonian, English and Russian.

Wednesday, August 23

16:00 – Tour of Tartu starting from the Hotel.

17:00 – AFUL board members meet at the hotel and go to their meeting at the Museum (ERM)

18:30 – Bus from the hotel to ERM

19:00 – Concert: Mari Kalkun (ERM)

20:30 – Dinner (ERM)

22:00 – Bus from ERM to the hotel

Thursday August 24.

9:30 – Bus from the hotel to ERM

10:00 – Greetings by the President of the Estonian Republic

10:10 – Greetings by the Mayor of Tartu city

10:20 – Greetings by Tõnis Lukas, ERM’s director

10:30 – Greetings Tiit Aleksejev, Chairman of the Estonian Writer’s Union

10:40 – Speech by the AFUL‘s president János Pusztay

11:00 – Arvo Valton (Еstonia) “Estonian translations of Finno-Ugric historical novels and epics and their meaning in order to understand the history of the Finno-Ugric peoples” (in Estonian)

11:30 – Meelis Friedenthal (Еstonia) “Alternative and history”

12:00–12:30  Coffee break

12:30 – Aija Sakova (Еstonia) “Pain memory and memory pain: historic and personal traumas in literature” (in Estonian)

12:50 – Svetlana Arkhipova (Mari El) “Mari children’s literature today” (in Russian)

13:10 – Valts Ernstreits (Latvia) “Livonian literature today” (in English)

13:30 – Katja Kettu (Finland) “Finns and other Finno-Ugric people in (literature) history”

14:00–15:00 Lunch

I section

15:00 –Péter Bokányi (Hungary) “Hungarian historical novels” (in Russian)

15:20 – Aleksandr Petrov (Mari El) “The historical issues in Mari drama writing” (in Russian)

15:40 – Sébastien Cagnoli  (France) “Are Finns ashamed of their independence? A 21st century look at the patriotic poetry of Uuno Kailas” (in English)

16:00 – Jukka Koskelainen (Finland) “Where does the circle begin? Rewriting the origin myth”

16:20 – Dyekiss Virág (Hungary) “Personal history in epic folklore”

II section

15:00 – Jouni Tossavainen (Finland) “Nature Poetry”

15:20 – Otto Fenyvesi (Hungary) “Order and Adventure – Hungarian Literature in the Former Yugoslavia” (in English)

15:40 – Enikő Molnár Bodrogi (Romania) “Transylvanian ideology between the two World Wars” (in English)

16:00 – Lázár Imre (Hungary) “Relatives and/or friends? Conclusions from the history of cultural relations of Fenno-Ugric peoples”

16:20 – Esa-Jussi Salminen (Finland) “About the history of Udmurt literature and its future perspectives”

17:00 – Presentation of Udmurt books

18:00 –Concert: Ar-God, Udmurt-Estonian group

19:30 – Reception by the Hungarian and Finnish embassies

21:00 – Bus from ERM to the hotel

Friday, August 25.

(in English)

9:30 – Bus from the hotel to ERM

I section

10:00 – Zsófia Barczi (Slovakia) “The history of the Hungarian minority in Slovakia and its literary representation” (in English)

10:20 – Ildikó P. Varga (Hungary) “Historical traumas as personal experiences in Andrea Tompa’s first novel” (in English)

10:40 – Aleksei Popov (Komi Republic) “How I gathered materials for one short story about the establishment of the Soviet power in the Komi areas” (in Russian)

11:00 – Anne-Victoire Charrin (France) “Eremey Aypin. Historical novels: the space of inhumanity and universal questions” (in Russian)

11:20 – Elena Afanasseva (Komi Republic) “About the formation of the character Duda Plattöa” (in Russian)

11:40 – Michal Kovář (Czech Republic) “Kalevalaism as a movement in Uralic and world literature” (in English)

12:00 – Larisa Dmitrieva (Udmurtia) “The history of the publication of Kedra Mitrei’s autobiographic story The son of a sick century (in Russian)

12:20 – Heinike Heisoo (Еstonia) “Writing in a language without writing” (in Estonian)

II section

10:00 – Elena Yunusova (Mari El) “The Mari children’s literature” (in Russian)

10:20 – Lidia Iksanova  (Mari El) “The use of original Mari and loaned vocabulary in today’s Mari prose” (in Russian)

10:40 – Vera Melekhina “The great patriotic War in Komi writer Ivan Minin’s works” (in Russian)

11:00 – Tatiana Saveleva “Historic events in Permyak drama literature” (in Russian)

11:20 – Elena Konshina “The historic processes of the land of Parma in the writings by Permyak writers” (in Russian)

11:40 – Elena Kozintseva “About Khanty literature” (in Russian)

12:00 – Svetlana Dinislamova “About Mansi literature” (in Russian)

12:30–14:30 Lunch

13:30 – Meeting of the Association’s board

14:30 – Peeter Helme (Еstonia) “History in recent Estonian prose” (in Estonian)

15:00 – Petter Morottaja “Inari Saami history and literature” (in English)

15:30 - Alyona Eltsova “The history of the Komi in today’s long poems” (in Russian)

16:00 – Johanna Domokos “Comparative paradigms in the Uralic literary field” (in English)

16:30 – Jan Kaus (Еstonia) “Backbone and ratchet: about the treatment of Estonian recent history through two opposing characters” (in Estonian)

17:00 – János Pusztay conclusions

17:30 – Bus from ERM to the hotel

18:30 – Meeting at the hotel, walk together to the Town Hall

19:00 – Reception of the Mayor of Tartu city in the Town Hall

21.00 – Concert: Kristiina Ehin ja Silver Sepp. Free mike. (“New yard”)

Saturday, August 26

Excursion to Setumaa

The busses start from the hotel at 9:30

Welcome coffee

Visit to Setumaa writers

Lunch Johanna Domokos “Comparative paradigma of the Uralic literary field”

Joyful afternoon with song, dance, folklore and literature

1 bus starts for Pskov and takes the delegates to their train at 17:00

1 bus goes back to Tartu at 18:00