Putin ja Fidesz opettivat oikeaa politiikkaa ugrikirjailijoille

Tulkki Joseph käänsi suomalaisten kirjailijoiden julkilausuman AFUL:n hallitukselle Badasconyssa sunnuntaina 6.9.2015.

Ugrikirjoittajien XIII kongressi pidettiin Unkarissa. Balatonin rannalle Badasconyihin saatiin lähes kaikkien suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvien edustajat. Saamelaiset kirjailijat ovat osallistuneet vain kolmeen kongressiin, eikä saamea kuultu Balatonin rannallakaan.

Vas. uusi varapuheenjohtaja Elena
Konshina, János Pusztay ja oik.
Eva Touloze.

Kongressin teemana oli teatteri. "Sielun peilin" näyttämöt eri puolilla ugriyhteisöjä kirkastuivat hyvin valmistelluissa alustuksissa samaan aikaan, kun pakolaistilanne kiristyi Unkarin rajalla ja Budabestissä. Samaan aikaan kun Suomessa pääministeri Juha Sipilä lahjoitti kotinsa pakolaisten käyttöön, myös suomalaiset kirjailijat Unkarissa miettivät, mitä tehdä maahanmuutolle ja laativat julkilausuman.

Kongressin järjestäneen Suomalaisten-ugrilaisten kirjallisuuksien liiton (AFUL) hallitus ei kuitenkaan halunnut allekirjoittaa julkilausumaa. AFUL:n toiselle kaudelle valitun puheenjohtajan, unkarilaisen János Pusztayn johdolla hallitus toivoi suomalaisten esittävän mielipiteensä mieluummin vain omissa nimissään.

Láslo L. Simon ja János Pusztay.

Pusztay kielsi olevansa poliitikko, mutta omana henkilökohtaisena mielipiteenään hän halusi ilmaista, että julkilausuman viimeinen lause on vaikea kongressille. 

"Kun koko Eurooppa on huolissaan Unkarin tilanteesta, Unkari on ainoa maa, joka toteuttaa Schengenin sopimusta. Me olemme torjuneet laitonta maahanmuuttoa, mutta yllättäen meitä vastaan on hyökätty", Pusztay sanoi AFUL:n hallituksen kokouksessa sunnuntaina 6.9.2015.

Varapuheenjohtajan, ranskalaisen Eva Toulozen epäiltyä, että suomalaisten lausunnosta ei olisi apua venäläisille ystävillemme, Jamalin niemimaan nenetsien edustaja kertoi, että aiempien kongressien hyväksymistä julkilausumista on ollut apua heidän työssään. Keskustelua ei kuitenkaan tarvinnut jatkaa emerituspuheenjohtajan, virolaisen Arvo Valtonin ilmaistua kielteisen kantansa lausumasta ja mordvalaisen hallituksen jäsen Valentina Mishaninan todettua, että AFUL ei ole poliittinen organisaatio. 

AFUL:n epäpoliittisella linjalla onkin nyt edetty siihen vaiheeseen, että Vladimir Putinin nimeä ei mainita mielellään kertaakaan julkisissa alustuksissa. Epävirallisestikin virallisesti valittu delegaation jäsen puolustaa Venäjän Krimin valloitusta todeten seuraavassa lauseessa, että Suomea ei aiota valloittaa, koska Lenin on antanut luvan itsenäisen valtion perustamiseen.

Professori Pusztay suostui jatkamaan epäpoliittisena puheenjohtajana, koska hän haluaa saada valmiiksi kirjasarjan, jossa julkaistaan 12 kauneinta runoa ja novellia kaikilla ugrikielillä. Ensimmäiset käännökset julkistettiin XI kongressissa Unkarissa ja lisää Badasconyssa. Jatkorahoituksen on luvannut kongressin virallinen suojelija Lászlo L. Simon. 

Kulttuuriministeri (Secretary of State) Simon on osallistunut aiemmin AFUL:n kongresseihin, mutta Badasconyssa hän ehti vierailla sen hetken, että ehti ojentaa Arvo Valtonille Unkarin valtion kunniapalkinnon. Onnittelujen jälkeen Simonin oli palattava Budabestiin puolustamaan oman puolueensa Fideszin linjaa kiivaassa maahanmuuttokeskustelussa. 

Kirjasarjan lisäksi Pusztay tarvitsee tukea terminologia-projektille, jolla kunkin ugrialueen alkuperäiskieli saadaan takaisin kouluihin. Unkarin tukemina projekti on edennyt sekä Marissa että Mordvassa ja Komissa on onnistuttu hankkimaan omaa rahoitusta. Projektin jatkona Arvo Valton suunnittelikin pakollisen käsikirjaston hankkimista kaikkiin ugrikielisiin kouluihin Venäjällä.

Huolimatta siitä, että Putin ja Fidesz opettivat kirjailijoille oikeaa politiikkaa Unkarissa, hantikirjailija Jeremei Aipin haluaa julkaista uusimman, perestroikan aikaan liittyvän romaaninsa mieluummin suomeksi kuin venäjäksi. Unkariksi romaani Ensimmäisiä maita etsimässä saatiin ensimmäisenä kiitos kääntäjä Katalin Nagyn, jolle myönnettiin  AFUL:n kunniajäsenyys Badasconyssä.

Seuraava AFUL:n kongressi järjestetään Tartossa vuonna 2017. Vuonna 2019 aiotaan kokoontua Komin Permissä ja siksi toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin kaksi vuotta vanhan komipermjakkien kirjailijaliiton puheenjohtaja Elena Konjshina.

M. A. Castrénin seuran tuella Suomen delegaatioon kuului peräti 12 kirjailijaa: Heidi Jaatinen, Lauri Jänis, Silja Järventausta, Riina Katajavuori, Heli Laaksonen, Ari-Pekka Lahti, Jukka Mallinen, Kirsikka Moring, Raija-Sinikka Rantala, Elli Salo, Jouni Tossavainen ja Sergei Zavjalov.

Vas. Balaton, Ari-Pekka Lahti, Heli Laaksonen, Silja Järventausta, Raija-Sinikka Rantala, Elli Salo, Riina Katajuori, Heidi Jaatinen, János Pusztay, Kirsikka Moring, Jouni Tossavainen ja Lauri Jänis. Kuvasta puuttuvat Jukka Mallinnen ja Sergei Zavjalov.

Julkilausuma (Badascony 6.9.2015)

1990-luvun alussa  suomalais-ugrilainen kulttuuriyhteistyö ja sen merkitys alueen kansojen ja maiden kesken nousi merkittävään asemaan. Kiinnostus kulttuuriin ja omien kansallisten piirteiden ja yhteenkuuluvuuden vahvistaminen nostivat kulttuurin arvostusta ja kiinnostusta yli rajojen. Vuonna 2015 Eurooppa on myllerrysten kourissa ja sama hyväksyntä suuria peruuttamattomia muutoksia ja kiinnostus muita kulttuureita kohtaan ovat ensiarvoisen tärkeitä. Yhteistyö suomalais-ugrilaisella alueella ja taistelu oman identiteetin puolesta toimikoon esimerkkinä tässä muutosprosessissa. Samalla meidän kulttuuri-ihmisten on omalla suhtautumisella osoitettava että pakolaisten ja maahanmuuttajien tuomat muutokset ovat mahdollisuus eivät uhka kulttuurin kehitykselle ja yhteistyölle.

A declaration

In the beginning of the 1990s the cultural co-operation and its meaning for the Finno-Ugric people and Finno-Ugric countries arose into an important position. The interest towards culture and ones own nationalist features and the strenghtening of the sense of belonging together increased the value and appreciation of culture beyond borders. In 2015 Europe is in a stage of enormous turmoil, and the appreciation and acceptance when facing big, inevitable changes and the interest towards other cultures are primarily important. The co-operation in the Finno-Ugric area and the fight for one’s own identity may work as an example in this process of vast changes. Equally us, writers, poets, playwrights, dramaturgs, scholars and other intellectuals should an could with our own example show that the changes which refugees and immigrants may bring along are not a threat but a possibility in the development of cultures and co-operation.