Suomen kielen päivänä maakuntalehtien yhteinen uutistoimitus Uutissuomalainen julkaisi Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen tilannetta valaisevan jutun. Putinistien ja vähemmistöoikeuden puolustajien riidat ovat kärjistyneet pinnan alla, mutta Putinin sota Ukrainassa paljastaa lopullisesti Moskovan vallan hännystelijät.
Ugritasavalloissa ei voi puhua suomettumisesta,
vaan härskistä valtapelistä, jossa suomalais-ugrilaista kulttuuriyhteistyötä on
käytetty ja käytetään omien etujen ajamiseen. Suomessa suomettumisen linjaa
ugriyhteistyössä on edustanut Suomi-Venäjä-seura, kun taas huomattavasti
kehnommin tuettu M. A. Castrénin seura on ollut kriittisempi hankeyhteistyötä
rahoittaessaan.
Vuotta 2022 varten Castrénin
seura on saanut 59 yhteistyöhanke-ehdotusta, mikä on nykyisen hakumenettelyn
ennätys. Esimerkiksi 2021 tuettiin 33 hanketta. Valmiuksia yhteistyöhön on, ja ”erityisesti
näin saatu moraalinen tuki koetaan ensiarvoisen tärkeäksi ja kannustavaksi”.
Suomen tuki ugreille oli tärkeää
jo ennen Putinin sotaa, mutta helpottaako rahoituksen – jos tätäkin
Venäjä-yhteistyötä ei saada pakotteiden piiriin – suuntaamista entisestään, kun
vaikkapa Mordvan ersien joukosta nousevat esiin innokkaimmat Z-kirjaimen
piirtelijät.
”Me häviämme nyt ja jatkossa
yhtä enemmän”
Moskovalaisaktivistiksi Uutissuomalaisen
jutussa (Savon Sanomat 9.4.2022, A 22 –23) nimitetty nuorehko udmurtti
kertoo, kuinka Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen edustajat hurraavat
Putinin sodalle ja ovat luopuneet vähemmistöoikeuksien vaatimuksistaan.
Udmurttiaktivisti on seurannut
läheltä erityisesti suomalais-ugrilaisten kansojen reagointia sotaan. Hänen
mukaansa tavalliset ihmiset – erityisesti maaseudulla – ovat täysin
lamaantuneita. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten ihmiset reagoivat sodassa
kaatuneisiin.
”Sotilaiden äitien ikäiset
naiset tyypillisesti vain toteavat toisilleen, että menetys oli valtava, mutta
sille ei voi mitään. Kukaan ei sano: ’Me menetämme rakkaitamme – lopettakaa
sota.’ Sen sijaan viesti on: ’Me häviämme nyt ja jatkossa yhä enemmän’.”
Nuorten ja vanhempien
ihmisten sota-asenteissa on kuitenkin eroa. Ihmiset noin 45 ikävuodesta
alaspäin seuraavat asioita myös sosiaalisen median kautta, mutta kriittiset
ajatukset jäävät kuitenkin oman pään sisälle.
”Sotaan kriittisesti suhtautuvia
sivustoja ei uskalleta edes avata omilla laitteilla. Ukrainan lähteitä
seuraavat vain todelliset sodan vastustajat. Erityisen huolestuttavaa on se,
että vähemmistökansojen etuja ajavat järjestöt näyttävät halvaantuneen täysin. ’Separatistiksi’
leimautumisen pelko on niin suuri.
Esimerkiksi jotkut kansallisten
kielten oikeuksia puolustaneet järjestöt ovat nyt yhtäkkiä luopuneet täysin
vaatimuksistaan ja siirtyneet venäläistä hegemoniaa ajavaan ”Russkij Mir”
-ideologiaan.”
Russkij Miriin eli ”venäläiseen
maailmaan” kuulutaan etnisestä alkuperästä riippumatta. Näinä aikoina ”kaikki
ovat yhdessä, kaikki yhtä kansaa, kaikki venäläisiä, kaikki voittamattomia”,
julisti vastikään myös tunnettu mordvalaisrunoilija Rimma Zhegalina,
ja mordvalaiskongressin toimeenpaneva komitea julistautui heti perään
”venäläisen maailman” osaksi.
”Tusinoittain hyvin tunnettuja
ersiä (itämordvalaisia) on myös vastikään allekirjoittanut lausunnon, jossa he
ilmoittavat tukevansa Ukrainan invaasiota… Mordvalaisten oikeuksien
äänekkääksi puolustajaksi onkin jäänyt Ukrainan puolella toimiva mordvalaisyhdistys,
jota johtaa Venäjän puolella antihenkilöksi muuttunut mordvalaisaktivisti Boljaen
Syres.”
Putinin sota on siis vaikuttanut
julkisiin kannanottoihin ja nostanut vähemmistökansojen venäläistämisen ”uuteen
huippukohtaansa”. Vaikka sodan kannatus ei oletettavasti ole
vähemmistökansojen parissa muuta väestöä korkeampaa, se saanut paikoin jopa
absurdeja piirteitä.
”Esimerkiksi kansallisten
tasavaltojen ja alueiden hallinto- ja muita virallisia rakennuksia on
koristeltu laajasti sotaa tukevilla Z-bannereilla ja valoilla. Tasavaltojen
omakieliset lehdet ovat yhtäkkiä alkaneet tykittää juttuja ’Ukrainan valheista’
ja Naton vihamielisyydestä. Alueiden johtajat seuraavat pilkuntarkasti
valtiollisen propagandan sanankäänteitä – sotkien siihen ajoittain omaa
kansallista tarustoa – ja etnisten järjestöjen edustajat jakelevat
tunnustuksiaan Donbasin kansantasavalloille.”
PS
M. A. Castrénin seuran vuosikokous
pidetään seuran toimistolla (Mariankatu 7 A 5, Helsinki) torstaina 28.4.2022
klo 18.00.
 |
Sotarikollisten kunniamerkki pitää professori Matti Klingen "jonkinlaisessa tasapainossa". (Helsingin Sanomat 15.4.2022, B12.)
