Ugrikansat hurraavat Putinin sodalle ja luopuvat vähemmistöoikeuksistaan

Suomen kielen päivänä maakuntalehtien yhteinen uutistoimitus Uutissuomalainen julkaisi Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen tilannetta valaisevan jutun. Putinistien ja vähemmistöoikeuden puolustajien riidat ovat kärjistyneet pinnan alla, mutta Putinin sota Ukrainassa paljastaa lopullisesti Moskovan vallan hännystelijät.

Ugritasavalloissa ei voi puhua suomettumisesta, vaan härskistä valtapelistä, jossa suomalais-ugrilaista kulttuuriyhteistyötä on käytetty ja käytetään omien etujen ajamiseen. Suomessa suomettumisen linjaa ugriyhteistyössä on edustanut Suomi-Venäjä-seura, kun taas huomattavasti kehnommin tuettu M. A. Castrénin seura on ollut kriittisempi hankeyhteistyötä rahoittaessaan.

Vuotta 2022 varten Castrénin seura on saanut 59 yhteistyöhanke-ehdotusta, mikä on nykyisen hakumenettelyn ennätys. Esimerkiksi 2021 tuettiin 33 hanketta. Valmiuksia yhteistyöhön on, ja ”erityisesti näin saatu moraalinen tuki koetaan ensiarvoisen tärkeäksi ja kannustavaksi”.

Suomen tuki ugreille oli tärkeää jo ennen Putinin sotaa, mutta helpottaako rahoituksen – jos tätäkin Venäjä-yhteistyötä ei saada pakotteiden piiriin – suuntaamista entisestään, kun vaikkapa Mordvan ersien joukosta nousevat esiin innokkaimmat Z-kirjaimen piirtelijät.

 

”Me häviämme nyt ja jatkossa yhtä enemmän”

 

Moskovalaisaktivistiksi Uutissuomalaisen jutussa (Savon Sanomat 9.4.2022, A 22 –23) nimitetty nuorehko udmurtti kertoo, kuinka Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen edustajat hurraavat Putinin sodalle ja ovat luopuneet vähemmistöoikeuksien vaatimuksistaan.

Udmurttiaktivisti on seurannut läheltä erityisesti suomalais-ugrilaisten kansojen reagointia sotaan. Hänen mukaansa tavalliset ihmiset – erityisesti maaseudulla – ovat täysin lamaantuneita. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten ihmiset reagoivat sodassa kaatuneisiin.

”Sotilaiden äitien ikäiset naiset tyypillisesti vain toteavat toisilleen, että menetys oli valtava, mutta sille ei voi mitään. Kukaan ei sano: ’Me menetämme rakkaitamme – lopettakaa sota.’ Sen sijaan viesti on: ’Me häviämme nyt ja jatkossa yhä enemmän’.”

Nuorten ja vanhempien ihmisten sota-asenteissa on kuitenkin eroa. Ihmiset noin 45 ikävuodesta alaspäin seuraavat asioita myös sosiaalisen median kautta, mutta kriittiset ajatukset jäävät kuitenkin oman pään sisälle.

”Sotaan kriittisesti suhtautuvia sivustoja ei uskalleta edes avata omilla laitteilla. Ukrainan lähteitä seuraavat vain todelliset sodan vastustajat. Erityisen huolestuttavaa on se, että vähemmistökansojen etuja ajavat järjestöt näyttävät halvaantuneen täysin. ’Separatistiksi’ leimautumisen pelko on niin suuri.

Esimerkiksi jotkut kansallisten kielten oikeuksia puolustaneet järjestöt ovat nyt yhtäkkiä luopuneet täysin vaatimuksistaan ja siirtyneet venäläistä hegemoniaa ajavaan ”Russkij Mir” -ideologiaan.”

Russkij Miriin eli ”venäläiseen maailmaan” kuulutaan etnisestä alkuperästä riippumatta. Näinä aikoina ”kaikki ovat yhdessä, kaikki yhtä kansaa, kaikki venäläisiä, kaikki voittamattomia”, julisti vastikään myös tunnettu mordvalaisrunoilija Rimma Zhegalina, ja mordvalaiskongressin toimeenpaneva komitea julistautui heti perään ”venäläisen maailman” osaksi.

”Tusinoittain hyvin tunnettuja ersiä (itämordvalaisia) on myös vastikään allekirjoittanut lausunnon, jossa he ilmoittavat tukevansa Ukrainan invaasiota… Mordvalaisten oikeuksien äänekkääksi puolustajaksi onkin jäänyt Ukrainan puolella toimiva mordvalaisyhdistys, jota johtaa Venäjän puolella antihenkilöksi muuttunut mordvalaisaktivisti Boljaen Syres.”

Putinin sota on siis vaikuttanut julkisiin kannanottoihin ja nostanut vähemmistökansojen venäläistämisen ”uuteen huippukohtaansa”. Vaikka sodan kannatus ei oletettavasti ole vähemmistökansojen parissa muuta väestöä korkeampaa, se saanut paikoin jopa absurdeja piirteitä.

”Esimerkiksi kansallisten tasavaltojen ja alueiden hallinto- ja muita virallisia rakennuksia on koristeltu laajasti sotaa tukevilla Z-bannereilla ja valoilla. Tasavaltojen omakieliset lehdet ovat yhtäkkiä alkaneet tykittää juttuja ’Ukrainan valheista’ ja Naton vihamielisyydestä. Alueiden johtajat seuraavat pilkuntarkasti valtiollisen propagandan sanankäänteitä – sotkien siihen ajoittain omaa kansallista tarustoa – ja etnisten järjestöjen edustajat jakelevat tunnustuksiaan Donbasin kansantasavalloille.”

 

PS

M. A. Castrénin seuran vuosikokous pidetään seuran toimistolla (Mariankatu 7 A 5, Helsinki) torstaina 28.4.2022 klo 18.00.

Sotarikollisten kunniamerkki pitää professori Matti Klingen "jonkinlaisessa tasapainossa". (Helsingin Sanomat 15.4.2022, B12.)